tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 22: I will always love you


21.8.2013, menetin Pennyn. Ehdin olla Pennyn hoitaja vain kuusi kuukautta ja kaksikymmentä neljä päivää, silti siinä ajassa Pennystä tuli minulle tosi tärkeä ja rakas. Silloin ajattelin Pennyn olleen minulle se hevonen, mutta enää en ajattele niin sillä olen kokenut niin paljon enemmän Lamocan kanssa, mutta en minä silloin tiennyt mitään paremmasta (kuullostaa kamalalta tiedän...). Jos Penny ei olisi saanut silmätulehdusta ja alkanut sokeutumaan kaikki olisi nyt toisin. Paremmin kuin nyt? Sitä en voi koskaan tietää.




29.1.2013 muutti elämäni sillä silloin oli ensimmäinen päivä Pennyn hoitajana, olin valehtelematta yhtä hymyä koko päivän. Kevään aikana pikku hiljaa tutustuin tähän ihanaan hevoseen enemmän ja enemmän, hoitaen ja ratsain. Hoitaessa en itse tiennyt lähes mitään, joten hoitaminen oli lähinnä harjailua ja ratsastajien auttamista. Välillä kylmäsin Pennyn jalat, mutta en muista ikinä pesseeni sen jalkoja. En ikinä nyppinyt sen harjaa, mutta en kyllä edes olisi osannutkaan. Olisin voinut opetella. Nykyään kaduttaa kuinka huono ja osaamaton hoitaja olin Pennylle, sekä kaikki ne päivät jolloin en jaksanut mennä tallille. Jos vain voisin palata ajassa taakse päin, tietäisin mitä muuttaisin.



Ratsastaessa Penny oli kiltti, vaikka se oli jo ainakin puoliksi sokea. Minulla se lähinnä seuraili Dilleä tai Kaalia, koska en saanut sitä luottamaan itseeni tarpeeksi. Meillä oli silti hyviäkin tunteja, vaikka Penny ei ollut ehkä se helpoin ainakaan laukassa. Monet kerrat Penny karkasi Kaalin luokse kun en saanut sitä ohjattua, mutta se turvautui Kaaliin sillä se oli sen paras ystävä.




Penny muuttui koko ajan huonompaan suuntaan, mutta en osannut aavistaakkaan mitä pian tapahtuisi. Edes sinä päivänä kun Pennyltä oli irrotettu kaikki kengät en tajunnut mitä voisi tapahtua, kyselin kyllä kaikilta miksi sillä ei ole enää kenkiä, mutta ei kukaan tiennyt. 20.8.2013 sydämeni murtui kun tulin tallille. Penny lopetettaisiin seuraavana päivänä, ja minulla oli vain se päivä aikaa hyvästellä se. Harjattiin se oikein puhtaaksi Pennyn toisen hoitajan kanssa ja annettiin sille enemmän herkkuja kuin koko vuoden aikana yhteensä. Se hetki kun jouduin lähtemään tallilta ja hyvästelemään Pennyn viimeistä kertaa ikinä, silloin en oikeasti tiennyt mitä enää tekisin.





Olin vain paria viikkoa ennen Pennyn lopetusta ajatellut että mitenköhän se selviää kun Kaali muuttaa talvella pois, mutta Pennyn aika tuli ensin. Nyt se laukkailee Kaalin kanssa yhdessä ikivihreillä niityillä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti