Aloitin ratsastuksen syksyllä 2012 ja olin silloin kuudennella luokalla. Halusin saada jonkun harrastuksen sillä lopetin telinevoimistelun ja siskoni suositteli ratsastusta. Parin päivän suostuttelun jälkeen minulle varattiin paikka keskiviikon ponitunnille kello kuudelta. Pääsin sellaiseen ryhmään jossa osa meni jo ilman taluttajaa, mutta se oli vain hyvä niin kehityin nopeasti. Ihan ensimmäisen ratsastustunnin menin Nossulla, eikä se mennyt kovin hyvin (lähinnä taluttajan takia, se ei oikein hallinnut ponia...) ja mielessä kävikin jo että onko tämä sittenkään minun laji.
Seuraavat tunnit meni omasta mielestä hyvin ja keskiviikosta muodostui viikon paras päivä. Sain marraskuussa taluttajan pois, eli taluttajan kanssa menin vain noin kolme kuukautta, eikä siihenkään kovin montaa tuntia mahtunut. Ensimmäistä kertaa laukkasin Liskalla jo marraskuussa, tietysti ilman taluttajaa. Liskasta muodostui lemppari ratsu, se oli koko syksyn lempparini ja sillä menin ensimmäistä kertaa myös ilman satulaa.
 |
| Alma, kevään ja kesän 2013 ns. vuokraheppa, nyt laukkailee ikivihreillä niityillä |
Tammikuussa kuvioihin tuli Penny, ja siitä tuli tietysti lemppari ratsu valinta tunneille. Helmikuussa putosin ensimmäistä kertaa, keltäs muultakaan kuin Pennyltä. Katsomossa pudotettiin porkkana pussi ja Penny säikähti. Sitten sain mennä Lamocalla, ja se oli rakkautta heti ensi ratsastuksella. Lamocalla menin pari seuraavaa tuntia, mutta sen jälkeen menin taas poneilla, koska hevoset olivat vielä turhan isoja minulle. Lähes koko kevään menin Ricolla ja sillä hyppäsin ensimmäistä kertaa. Viimeiset tunnit kevät kaudella sain mennä Pennyllä vaikka ei meillä kovin hyvin mennyt...
Kuvioihin tuli keväällä myös Alma, se oli äitini tutun hevonen jolla kävin lähes joka viikko ratsastamassa. Alma opetti paljon, eikä se tosiaan ollut se helpoin hevonen. Alma oli heppa jota uitin ekaa kertaa, menin ekaa kertaa ilman satulaa maastossa sekä paljon muuta.
Kesällä olin estekurssilla jonka menin Lamocalla, ja silloin sain hypätä ensimmäistä kertaa "kunnolla". Sitten vaihdoin pois ponitunnilta, siirryin syyskaudeksi estepainotteiseen ryhmään, jossa hyppäsimme lähes joka kerta. Alkusyksyn menin muistaakseni lähinnä Liskalla tai Ricolla, sitten loppusyksyn ja talven Kimmulla ja alkukevään Lamocalla ja Lakarmolla. Sitten tallinomistaja vaihtui Katista Outiin ja tuntimme ei ollut enään estepainotteinen, se oli silloin kova isku sillä esteet olivat silloin se juttu.
 |
| Estekurssilla, ja minä olin niin jännittynyt että unohdin laittaa takasuojat, pintelitkin vähän liian ylhäällä, mutta tuo oli eka kerta kuin laitoin pintelit... |
Loppu kevään menin lähinnä Rionalla ja Nossulla ja ne olivat suosikki ratsujani. Eivät ne mitään helppoja olleet, Riona oli vasta viisi vuotias ja Nossu vanha konkari poni. Rionalla hyppääminen tosin ei ollut mitään kaunista, meinasin tippua kerran ja kerran tipuin. Rionalla ylitin ensimmäisen okserini, muuta hyvää siinä tunnissa ei ollutkaan. Menin Nossulla sen tunnin kun se pääsi ekaa kertaa pitkän maneesikauden jälkeen ulos, poni käyttäytyi yllättävän hyvin vaikka pari laukka spurttia oli pakko vetää, mutta selässä pysyttiin. Yllätyin itsekkin siitä kuinka hyvin Nossu meni silloin kentällä ja se jäi harmillisesti viimeiseksi kerraksi ponin selässä.
Kesällä menin ekat kisat Karmenalla ja voitettiin vaikka rata oli ihan järkyttävän näköinen. Olin kesällä myös ekalla "kunnon" ratsastusleirillä (olin aiemmin ollut vain parin päivän mittaisilla) ja se oli mikäs muukaan kuin esteleiri. Leirillä sain mennä silloin korkeimmat esteet mitä ikinä sekä maastoesteet. Silloin matkustin enemmän kuin ratsastin, joten maastoesteillä Eksa livahti vähän liian monta kertaa esteistä ohi.
Olin myös estekurssilla ja menin Fionalla, se ei ollut yllätys sillä menin silloin Fionalla tosi useasti. Fiona opetti kyllä paljon päättäväisyyttä ja kurssin neljäntenä päivänä putosin kahdesti kun Fiona meni ohi esteestä. Sinä päivänä ainakin opin kestämään selässä jos poni ei hyppääkään estettä...
 |
| Ekaa kertaa raviksella! |
Sitten syksyllä sain vihdoin palata takaisin Lamocan selkään ja menin oikeastaan vain sillä ja Tivanolla koko syksyn, paristi menin Marvalla ja toinen tunti meni vain Marvan pelleilyyn enkä sen jälkeen saanut sitä enään ikinä. Marraskuussa menin Lamocalla este- ja koulukisoihin ja meni hyvin. Syksyllä ei oikeastaan tapahtunut muuta erikoista, kuin että sain vihdoin "vakkarikseni" Lamocan.
Tammi-helmikuussa alettiin saamaan vähän oikeita nappuloita Lamocan kanssa. Menin myös paljon Tivanolla ja muilla poneilla, varsinkin estetunneille en millään meinannut saada Lamocaa. Kun siirryttiin ulkokentälle, alkoi Lamoca kulkea paljon paremmin, ja aloin varmistumaan siitä että olen kouluratsastaja.
Kesällä oli Lamocan vuokraus ja leiri, vuokrauksessa meni ensimmäistä kertaa oikeasti hyvin ilmansatulaa, enkä edes meinannut tippua. Leirillä huomasin kehittyneeni paljon edellisestä kesästä esim. maastoesteillä Eki ei kertaakaan mennyt ohi esteestä eikä kieltänyt. Sekä saatiin oikeastaan poikkeuksesta oikea laukka, kun viime kesänä se oli suuren suuri ongelma.
Syksyllä aloitin kouluvalmennus ryhmässä ja ratsuina on pääosin ollut Lamoca ja Tivano. Tämän syksyn aikana olen myös päättänyt parantaa tasapainoani (se kun on tunnetusti huono) ja olen mennyt vähintään kerran kuukaudessa ilman satulaa. Välillä on tuntunut siltä että ollaan kehitytty huimasti Lamocan ja Tivanon kanssa, mutta joskus vaan tuntuu sille ettei mikään suju ja ollaan menty jopa takapakkia. Ehkä tämä vielä tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti