lauantai 24. joulukuuta 2016

341. Joulukuva jos toinenkin

"Noni, nyt sieltä tulee joku hevonen ja mä näytän ihan joulukuuselle jossa on liikaa koristeita"

Tänä jouluna saatiin vihdoin lunta joulukuviin ja Lamoca poseerasi jälleen porona. Tai hirvenä, miten sen nyt ottaa. Lamocaa vähän nolotti, mutta onneksi metsässä ei törmätty muihin hevosiin, olisihan se ollut niin noloa. Raukka joutui pukemaan ylleen punaisen loimen, kun oli hikoillut niin kovasti tunnilla.



Lamoca ajoitti takasuojien rikkoontumisen sopivasti juuri ennen joulua ja sai "joululahjaksi" uudet suojat. Olihan ne vanhat palvelleet uskollisesti jo ainakin kaksi vuotta, mutta nyt etu -ja takasuojat eivät ole enää samaa paria, katastrofin ainekset kasassa siis juuri ennen joulua. Väri sentään pysyi samana joten eron huomaa vain kaikista tarkkasilmäisimmät. Ja ei syytä huoleen, Lamoca saa vielä kunnon joululahjan kunhan pääsen joulun jälkeen alennusmyynteihin!



Maanantaina oli vuorossa hankitreeniä raviksen keskellä ja Lamoca viipotti menemään poronsarvet lepattaen. Mentiin aika rennosti vaan kaikki askellajit kevennellen tai kevyessä istunnassa, Lamoca ainakin tykkäsi. Kuvia ei harmillisesti ole, koska oli jo pimeää ja tosi sumuista.


Ensi postauksessa sitten vähän enemmän asiaa mm. kuolaimiin liittyen, mutta nyt hyvää joulua!


Christmas only comes once a year.
The love that I have for you
comes only once in a
l i f e t i m e♥

torstai 22. joulukuuta 2016

340. Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain


Viime viikolla vietettiin Lamocan 17-vuotis synttäreitä, aika menee niin nopeasti. Vasta Lamoca täytti 15 ja kauhistelin kun se ylitti hevosten keski-iän. Päivä päivältä olen tullut enemmän vain siihen tulokseen että samalla kun ikää tulee lisää mittariin Lamoca nuorentuu henkisesti. Lamocasta on tullut nykyään niin vekkuli ja energinen hevonen joka haluaa työntää turpansa joka paikkaan.

Tänä vuonna Lamoca sai viralliset synttäri-kuvat juhlahattu päässään! Alkuun hattu vähän ihmetytti, mutta osasi Lamoca poseerata hienosti kamerallekkin. Mukana oli myös Lamocalle laitumelta tuttu Donna ja Lamoca ei millään ymmärtänyt miksi Donna ei arvostanut Lamocan yli-innokkuutta.

"Hei mä en oo nyt kyllä yhtään varma tästä asiasta"


Lamoca sai tietysti synttärilahjan minulta sekä sen "faneilta". Lamoca ehkä arvosti enemmän porkkanoita jotka se sai, mutta uusi Equilinen satulahuopakin taisi olla ihan menettelevä Lamocan mielestä. Lisäksi synttärisankari sai banaanin makuisen Likitin sen karsinaan roikkumaan ja piparin koristeeksi karsinan eteen. Porkkanat, Likitin ja piparin Lamoca tuhosi heti, mutta satulahuopa on ainakin vielä toistaiseksi hengissä.

Palaillaan mahdollisimman pian, tässä parin viikon aikana on taas tapahtunut ihan hirveästi mistä haluaisin tänne kertoa! Pitäisi vielä kehitellä Lamocalle joululahja tai oikeastaan tiedän jo mitä ostan, mutta saa nähdä ehdinkö ostaa sitä vielä ennen joulua. Luultavasti kaivan sen ihan mistä vaan löytyy ja mihin hintaan vain, koska Lamoca ansaitsee kyllä joululahjansa.♥


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

339. Tiukkaa treeniä

"Kirjoitan postauksen heti koeviikon jälkeen."
"Okei, joulukuussa -tai sitten viimeistään joululomalla."

Tänään luin vanhoja postauksia ja tajusin että tämä taas huomaamatta syntynyt tauko oli tässä. En lupaa kuinka usein postauksia tulee, mutta tulee kuitenkin. Eikä tässä ole muuten pahemmin ylimääräistä aikaakaa ollutkaan, kun ollaan Lamocan kanssa käyty ahkerasti kisoissa ja
valmennuksissa. Ei ole tullut mainetta tai kunniaa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.


Ensimmäisenä meillä oli esteillä seuramestaruudet ja mentiin meidän ensimmäinen 80cm luokka. Vähän jännitti koska en ollut hypännyt taaskaan pitkiin aikoihin, tuupparin ongelmia taas... Lamoca vei meidät kuitenkin hienosti radan läpi puhtaasti ja ei sijoituskaan kauaksi jäänyt! Juniorimestaruudessa jäätiin harmillisesti neljänsiksi 34.5 pisteellä ja koko luokassa oltiin 6/14. Jos Lamoca olisi mennyt ponista oltaisiin saatu hopeamitali. :D


Sitten seuraavana sunnuntaina oli Jonnan valmennus joka meni jo paremmin kuin viime kerralla. Tehtiin avotaivutuksia ja väistöjä, meidän kohdalla nuo kaksi perusliikettä on vaihtunut vähän päälaelleen, kun ennen niin vaikeat avot on nykyään paljon helpompia kuin ennen helpommin sujuneet väistöt. Laukka oli tosi vaikeaa eikä meinannut pyöriä ollenkaan, kun alkoi jo vähän väsymys painaa molempia. Hyviä pätkiä kuitenkin ja tästä on hyvä jatkaa taas ensiviikon valmennuksessa!




Sitten oli vuorossa seuramestaruudet koulussa jotka menivät meidän osalta aivan penkin alle. Lamoca oli ihan pohkeen takana ja koko rata meni vähän puskemiseksi. Hyviä pätkiäkin joo, kuten ei yhtäkään laukanvaihtoa, mutta pääosin yksi meidän huonoimmista radoista. Jäätiin toiseksi viimeisiksi joten mitaleista oli turha haaveilla. Lamoca oli kuitenkin yritti parhaansa mutta rankat valmennukset ja kisat alkoi jo painaa päälle. 



Nyt tällä viikolla meillä oli maanantaina kouluvalkassa "vierailevana" valmentajana Tuija ja saatiin taas tosi hyviä vinkkejä. Tosin Lamoca tuppaa aina Tuijan valmennuksissa olemaan ylienerginen, kuten tälläkin kertaa ja sitten vinkit on lähinnä kontrolliin. Lamoca oli kuitenkin lopuksi tosi hyvä kun se oli ensin kiikuttanut minua ihan holtittomasti ympäri maneesia täyttä laukkaa ja kun oltiin tehty monen monta kontrolliharjoitusta. 




Ensiviikolla juhlitaan, Lamoca täyttää 17-vuotta!♥


torstai 10. marraskuuta 2016

338. Talvi tuli ja Lamoca rakastaa sitä


"Kannattais muute kasvattaa tällänen turkki ni saa olla ilman loimee!!"

Tännekkin on saapunut jo talvi ja Lamocan koko syksyn kasvattama talvikarva on tullut tarpeeseen. Eikä muuten ole ihan mikään pikkuinen talvikarva, vaan ihan kunnon talviturkki, samanlainen kuin tallin pikkuponeilla. Lamocan sisäinen poni herää aina talvisin ja siitä tulee ihan pörröinen ja vekkuli. Maanantaina kouluvalkassa mentiin maneesissa pääty-ympyrällä ja nostettiin laukka. Lamoca nosti laukan samalla tavalla kuin maastossa, räjähtävästi vinkaisun saattelemana.



"Saitko söpöjä kuvia, mä tuun tarkistaa!"

Sunnuntaina palataan taas esteradoille ja mennään hyppäämään seuran juniorimestaruus luokkaan. Tavoitteena on hallittu ja hillitty rata, mutta Lamocahan ei tiedä että kyseessä on tyyli eikä aikaluokka, joten Lamocan on parempi pysyä pöksyissään.













sunnuntai 6. marraskuuta 2016

337. Veljekset kuin ilvekset

Jokaiselta hevoselta löytyy varmaan heppakavereita, kuten Lamocaltakin. Lamocalla on kuitenkin yksi ylitse muiden siitä ei voi kiistellä. Lakarmo, Lamocan ikioma isoveli jonka kanssa ne ovat olleet aika lailla koko elämänsä yhdessä. Molemmat ovat syntyneet Saksassa vuonna 1999, Lakarmo helmikuussa ja Lamoca kymmenen kuukautta myöhemmin. Molemmat ovat muuttaneet Suomeen vuonna 2009 ja vaihtaneet Suomessakin omistajaa. Ja vielä nyt, seitsemäntoista vuotta myöhemmin nämä kaksi veljestä ovat yhdessä, aika uskomatonta eikö?

Aina yhdessä - vaikka eri tarhoissa
Ulkoisesti nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä, Lamoca on tumman(puna)ruunikko ja Lakarmo on kimo. Lamoca on koko sydämestään estehevonen kun Lakarmo taas kouluhevonen. Lakarmo kuvittelee olevansa ori ja Lamoca on rauhallinen ruuna (jos niin voi sanoa). Mutta kuitenkin tämä kaksikko on ihan hukassa ilman toisiaan, vähän kuin Urpo ja Turpo.


Veljen selän takaa on turvallista katsella

Mieleltään molemmat luulevat vieläkin olevansa pieniä pojan koltiaisia, varsinkin maastossa koska siitä nämä molemmat tykkää! Tallin kaksi ensimmäistä karsinaa kuuluvat Lakarmolle ja Lamocalle, tietysti vierekkäiset karsinat, mites muutenkaan. Jos nämä kaksi ovat samalla tunnilla ja ratsastaja ei ihan tiedä minne mennä, ratkaisevat kumpikin asian niin että käyvät seuraamaan toisiaan ja kääntyminen toisen perästä pois ei tietysti tule kuuloonkaan!

Lakarmo on aina todella kiinnostunut kun Lamoca leikkii omalla seinästä roikkuvalla likit kivellään, molempien aivoit joutuvat töihin siinä: Lamoca yrittää nuolla likittiä ja Lakarmo yrittää purkaa narun solmun. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.


Hassua kyllä, mutta molempien lempinimet viittaavat johonkin ruoka-aineeseen. Lamoca on Mocca ja Lakarmo on Laku.

Kun omat heinät loppuu niin kaveri lainaa
Lamoca ja Lakarmo ovat molemmat aika yksinkertaisia, mutta Lamoca on kieltämättä vähän viisaampi. Lakarmo on kuitenkin se pomo ja näin on luultavasti käynyt aika luonnostaan koska Lamocan syntyessä Lakarmo oli jo kymmenkuukautinen, niin ei siinä pikkuvarsan paljoa auttanut ryttyillä.

Tämän kesän laitumen "pomot" vieretysten juomassa
Joskus kuitenkin tälläkin kaksikolla menee hermot toisiinsa, mutta keilläpä ei. Kaikesta huolimatta Lamoca ja Lakarmo ovat erottamattomat ja aina kun Lakarmo tulee takaisin talliin tunnilta hörisee Lamoca sille. Siellä missä on Lamoca niin siellä on myös Lakarmo.


Hei, tyhjäpää
Mä oon sinun veljesi


Ja jään aina sun viereesi
Vaikka kannan mun harteilla
Sun kaikkia touhuja


Pidän
Pidän
Pidän


Pidän susta kii


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

336. Kasvaako pienet ponit jos oikein kovasti toivoo?


Parisen viikkoa sitten menin Bellellä kouluvalkassa ja tunnin aikana toivoin tosiaankin että Belle kasvaisi vähän isommaksi. Poni on niin hieno ja kehityskelpoinen, mutta eiköhän se pian löydä jonkun sopivan pikkuratsastajan joka osaa arvostaa sitä vaikka se ei tallin helpoin poni olekkaan.

Tunnilla Bellellä riitti vauhtia taas ja vaikka kuinka. Helpolta vaikuttanut tehtävä oli yllättävän haastava kun poni olisi halunnut tehdä nopeusennätyksen. En edes huijaa, meinattiin saada laukkaympyrällä isommat hevoset kiinni. Oltiin siis kaikki (=neljä ratsukkoa) samalla laukkaympyrällä ja aina Outin kohdalle muutama askel ravia ja takaisin laukkaan. Raviaskeleet olivat meillä kaikkea muuta kuin rauhallisia, mutta loppua kohden saatiin vähän malttia mukaan.

Lopputunti työskenneltiin aika itsenäisesti käynnissä ja ravissa ja ponista tulikin aika mukavan tuntuinen. Malttoi ihan toisella tavalla kuin alkutunnista, käynnissä ihan tosi hyvin, mutta ravissa välillä lähti jalat vähän viemään.





Valkan jälkeisenä maanantaina mentiin maastoon meidän toiveesta, kun oltaisiin joka tapauksessa menty tosi kevyesti. Lamoca oli tuttuun tapaan todella innokas ja vinkui ja hyppeli taas alkuun. Laukkapätkällä se oli ihan tohkeissaan korvat tötteröllä. Raukka oli ihan hiessä maaston jälkeen, kun oli käynyt ihan ylikierroksilla koko maaston.



Tämän viikon maanantaina mentiin Lamocan kanssa mahdollisesti tämän vuoden viimeiset ulkotreenit ja meni ihan ok. Lamoca ei ollut mitenkään erityisen hyvä ratsastaa, mutta kaikki tehtävät suoritettiin tasaisen varmasti. Esimerkiksi avotaivutus pituushalkaisijalla sujui tosi hyvin ja meillä säilyi linja sekä hyvä taivutus.

Toivottavasti taas huomenna päästään treenamaan Lamocan kanssa, koska tällä hetkellä minulla on niin paljon motivaatiota Lamocan kanssa treenaamiseen, Syksyn ekat tunnit meni todella hyvin, mutta nyt viimeisin kuukausi ollaan taas vähän haparoitu. Mutta treeniä treeniä.




Perjantaina menin Dillellä ja heppa oli tosi kiva ratsastaa! Harjoiteltiin aika paljon suoraa ratsastamista, nin että tultiin joka sivulta n. 10 metriä uran sisäpuolelle. Tehtiin alkuun käynnissä väistöjä uran sisäpuolelle ja Dille kuunteli todella hyvin ulkopohkeen eikä heittänyt seinälle. Ravissa tehtiin voltteja ja laukassa tultiin taas uran sisäpuolelle.

DL on niin kiva hevonen ja tosi hyvä ratsastaa! Sillä onkin kiva mennä silloin kun en saa Lamocaa, koska Dille on taas ihan erilainen ja sen kanssa saa keksittyä ihan muihin asioihin kuin Lamocan kanssa.