sunnuntai 27. joulukuuta 2015

250. Seuramestaruudet


Edellisessä kuulumispostauksessa toivoin että tässä postauksessa palaillaan vähän positiivisemmissa merkeissä, ja saatiin tämän päivän radasta ihan hyvä. Tai ei pelkästään ihan hyvä, vaan tosi hyvä kun ajattelen millä tavotteilla lähdin radalle. Tavoite oli saada edes 50%, toisin sanoen tavoite oli vain päästä rata läpi, ajattelin myös että olemme satavarmasti luokan viimeinen. Saatiin se läpi tosi hyvillä prosenteilla 58.696% ja ei oltu edes viimeisiä! Vaan toiseksi viimeiset, heh. No, taso oli kova ja luokassa oli paljon minua tasokkaampia ratsastajia, joten en ole todellakaan pettynyt.


Rata oli siis B-merkin kouluohjelma ja siinä ratkottiin myös seuran juniorimestaruus, meiltä se jäi vain haaveeksi (7/8), mutta tämä oli minun ensimmäinen helppo B rata (Lamocalla olen mennyt kahdesti helpon C:n ja Karmella raviluokan). Verryttelyssä ei vauhtia puuttunut, pikku pakkaset ovat saaneet Lamocan taas pirteäksi, samoin tällä viikolla alkanut ironxcell "kuuri". Väistöt sujuivat ihan ok, en taaskaan saanut pohjetta kunnolla läpi.



Ravissa Lamoca oli aika hyvä ennen laukkaamista, sen jälkeen vauhtia löytyi... Laukannostot olivat ihan super, johonkin ainakin auttoi Lamocan oma moottori. Tein pari lävistäjää laukassa ja eihän niistä mitään tullut kun Lamoca tuli uutta sisäpohjetta vasten, mutta ei ainakaan yhtään vaihtoa!

Itse rata oli ihan ok, tosin radan jälkeiset fiilikset eivät olleet niin hyvät sillä viimeinen laukkalävistäjä meni niin huonosti! Alkurata sujui ongelmitta ja saatiin kutosia ja kuusi puolia, mutta sitten oli vuorossa se pohkeenväistö. Heppa ei väistänyt kuin pari askelta, mutta saatiin silti vitonen, onneksi. Ennen toista väistöä olevasta käynnistä saatiin jopa seiska! Toinen väistö meni vähän paremmin ja siitä saatiin 5.5.



Laukannosto tuli suoraan käynnistä ja Lamoca ei sinkaissut ihan täysiä laukkaan, kuten verkassa. Ympyrästä ei tullut pyöreä, en itse keskittynyt kunnolla ja oikaisin toisen puolen, sillä viime kisoissa tein liian ison ympyrän. Lävistäjä laukassa meni hyvin, vaikka saatiinkin siitä vain vitonen koska otin Lamocan raville liian aikaisin ettei se vain vaihda laukkaa. Kuten jo aiemmin sanoin toinen lävistäjä meni aivan penkin alle, Lamoca oikaisi ihan reilusti kulman koska en saanut sisäpohjetta läpi.


Kaiken kaikkiaan meidän tasolle siis tosi hyvä rata. Muuten saatiin kutosia, kuusi puolia ja yksi seiska, mutta niistä meidän ongelmakohdista eli laukka lävistäjistä ja väistöistä tuli vitosia ja viisi puolia. Kun Kreettakin oli mennyt radan otettiin tallin takana parit kuvat ja käytiin vielä pieni maasto kävely maastakäsin.











torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 24: Joululahjat


Tässä on mun kaikki joululahjat, paitsi rahat ja monopoly

Ja tässä kaikki heppa aiheiset

Tummanvihreä Lamicellin yleishuopa

Horzen kisahousut

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 23: Tallipäivä video


247. Missä motivaatio?

Kuten otsikosta huomaa, on mulla ollut motivaatio ratsastukseen ollut kadoksissa jo muutaman viikon. Ei siis Lamocan hoitamiseen, vaan pelkkään ratsastamiseen. Olisin paljon mielemmin maanantainakin jäänyt hoitamaan Lamocaa kuin menemään tunnille. Tiedän kyllä syyn tähän motivaation puutteeseen ja se on yksinkertaisesti se että mulla on ikävä Lamocan selkään. Jep, en ole nyt vähään aikaan saanut mennä Lamocalla kunnolla, vaikka menin viime viikolla Lamocalla niin se oli itsenäinen jouluhumputtelu ilmansatulaa. Olen siis mennyt tosi paljon Tivanolla, sekä rästin menin Dillellä.

Sunnuntaina on seurakoulumestaruudet, joihin menen Lamocalla ja luokkana on b-merkin kouluohjelma. Tänään oli rataharjoitukset niihin, ja suoraan sanottuna meni huonommin kuin pitkiin aikoihin. Lamoca ei kuunnellut yhtään vaan juoksi minkä kerkesi. Laukka lävistäjillä se vain kiihdytti vauhtia ja teki oikein lennokkaat vaihdot, näille lävistäjille ei siis kuulu vaihtoja. Väistöt mentiin suu auki ja lapa edellä. Jos saadaan kisoista edes se 50% niin olen tyytyväinen, tällä hetkellä se vaan tuntuu ihan mahdottomalta kun ei olla päästy yhtään treenaamaan...


Elikkäs sen tunnin jälkeen kun menin Tivanolla (postaus), menin myös valkan Tivanolla ja se ei yllätyksenä tullut. Ei mennyt hyvin ei, torstain hyvä fiilis oli ihan tiessään. Poni oli sillä tuulella että se tekee mitä haluaa, ja eihän siitä mitään tullut kun tunnin aiheena oli vastalaukka kaarteet. Ensiksi se ei millään meinannut nostaa vastalaukkaa, sitten kun päästiin tästä ongelmasta niin alkoi poni vaihtamaan laukkaa. Saatiin yksi hyvä kaari ja seuraavalla huokaisin helpotuksesta liian aikaisin ja poni otti ja lähti. Siinä suoraan sanottuna hävisi poni alta... No, Tivano oli kyllä pukittellut jokaisessa laukannostossa, että olisi pitänyt olla vähän enemmän hereillä. Loppuraveissakaan poni ei ollut yhteistyökykyinen, juoksi vain.

Alkuun vähän pienempiä pukkeja


Sitten vähän isompia


Ohjeet Johannan tiputtamiseen: 1. Hyppää ilmaan 2. Pukita isosti 3. Jatka matkaa eri suuntaan kuin Johanna 4. Pakene

Ravia ainakin löytyi

Sitten torstaina olin kipeä joten seuraavan kerran ratsastin taas maanantain valkassa, kelläs muulla kuin Tivanolla. Ei sekään kovin kehuttavasti mennyt, en saanut yhtään pidätteitä läpi. Tehtiin paljon väistöjä ympyrällä, se onnistui aika vaihtelevasti. Joskus Tivano väisti tosi hyvin pelkästä pohkeestä, mutta joskus ei millään. Laukassa tehtiin itsenäisesti myötä- ja vastalaukan nostoja, tällä tunnilla saatiin heti alusta asti vastalaukka jos sitä pyysin.




Keskiviikkona menin rästillä Dillellä ja en ollut ennen sillä mennyt vaikka se on hubsilla ollut ties kuinka kauan. Tehtiin paljon väistöjä lyhyille sivuille, ja meni ihan hyvin kunhan vähän pääsin jyvälle Dillen ratsastuksesta. Tehtiin aina väistön jälkeen pysähdys ja siitä suoraan raviin ja vähän myöhemmin laukkaan. Dille oli vähän hidas pohkeelle, mutta kuitenkin reipas.





Torstaina palasin vihdoin Lamocan selkään, mutta se oli vain ilmansatulaa itsenäinen jouluhumputtelu. Meni ihan hyvin kunhan muistin taas miten Lamocaa ratsastetaan. Yritin vähän tehdä väistöjä, mutta huonolla menestyksellä. Lamoca oli aika innokas ja rupesi itse ennakoimaan kaikkea. Ravissa ja laukassa vain humputtelin ympyröillä. Lamoca innostui aika paljon ja kävi ennakoimaan laukkaa tai kiihdytti ravia ihan hirveästi.







Maanantaina menin taas Tivanolla ja harjoittelin niitä asiota mitä sunnuntain radallakin on. Tivanolla nämä asiat sujuivat paljon paremmin kuin Lamocalla tänään... Väistöt menivät tosi hyvin, laukannostoissakaan ei tällä kertaa ollut mitään ongelmaa. En ihan kauheasti jaksanut treenata kunnolla vaan ravailin tosi pitkät loppuravit pitkin ohjin.

Tunnin fiilikset yhteen kuvaan tiivistettynä

Toivottavasti ensi kerralla palaillaan vähän positiivisemmissa fiiliksissä!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri luukku 22: I will always love you


21.8.2013, menetin Pennyn. Ehdin olla Pennyn hoitaja vain kuusi kuukautta ja kaksikymmentä neljä päivää, silti siinä ajassa Pennystä tuli minulle tosi tärkeä ja rakas. Silloin ajattelin Pennyn olleen minulle se hevonen, mutta enää en ajattele niin sillä olen kokenut niin paljon enemmän Lamocan kanssa, mutta en minä silloin tiennyt mitään paremmasta (kuullostaa kamalalta tiedän...). Jos Penny ei olisi saanut silmätulehdusta ja alkanut sokeutumaan kaikki olisi nyt toisin. Paremmin kuin nyt? Sitä en voi koskaan tietää.




29.1.2013 muutti elämäni sillä silloin oli ensimmäinen päivä Pennyn hoitajana, olin valehtelematta yhtä hymyä koko päivän. Kevään aikana pikku hiljaa tutustuin tähän ihanaan hevoseen enemmän ja enemmän, hoitaen ja ratsain. Hoitaessa en itse tiennyt lähes mitään, joten hoitaminen oli lähinnä harjailua ja ratsastajien auttamista. Välillä kylmäsin Pennyn jalat, mutta en muista ikinä pesseeni sen jalkoja. En ikinä nyppinyt sen harjaa, mutta en kyllä edes olisi osannutkaan. Olisin voinut opetella. Nykyään kaduttaa kuinka huono ja osaamaton hoitaja olin Pennylle, sekä kaikki ne päivät jolloin en jaksanut mennä tallille. Jos vain voisin palata ajassa taakse päin, tietäisin mitä muuttaisin.



Ratsastaessa Penny oli kiltti, vaikka se oli jo ainakin puoliksi sokea. Minulla se lähinnä seuraili Dilleä tai Kaalia, koska en saanut sitä luottamaan itseeni tarpeeksi. Meillä oli silti hyviäkin tunteja, vaikka Penny ei ollut ehkä se helpoin ainakaan laukassa. Monet kerrat Penny karkasi Kaalin luokse kun en saanut sitä ohjattua, mutta se turvautui Kaaliin sillä se oli sen paras ystävä.




Penny muuttui koko ajan huonompaan suuntaan, mutta en osannut aavistaakkaan mitä pian tapahtuisi. Edes sinä päivänä kun Pennyltä oli irrotettu kaikki kengät en tajunnut mitä voisi tapahtua, kyselin kyllä kaikilta miksi sillä ei ole enää kenkiä, mutta ei kukaan tiennyt. 20.8.2013 sydämeni murtui kun tulin tallille. Penny lopetettaisiin seuraavana päivänä, ja minulla oli vain se päivä aikaa hyvästellä se. Harjattiin se oikein puhtaaksi Pennyn toisen hoitajan kanssa ja annettiin sille enemmän herkkuja kuin koko vuoden aikana yhteensä. Se hetki kun jouduin lähtemään tallilta ja hyvästelemään Pennyn viimeistä kertaa ikinä, silloin en oikeasti tiennyt mitä enää tekisin.





Olin vain paria viikkoa ennen Pennyn lopetusta ajatellut että mitenköhän se selviää kun Kaali muuttaa talvella pois, mutta Pennyn aika tuli ensin. Nyt se laukkailee Kaalin kanssa yhdessä ikivihreillä niityillä.