125. Syypää mun hymyyn

Perjantain tunnin jälkeen fiilikset oli ihan maassa, menin Atella ja hypättiin. Tunnin aikana en päässyt yhteenkään hyppyyn mukaan, ei hyvä. En saanut ponia kuuntelemaan yhtään ja pariin otteeseen meinasin pudotakkin, kerran poni pysähtyi suoraan esteen jälkeen. Pidempi hyppytauko oli tehnyt tehtävänsä, ja erikoiset hypyt eivät todellakaan auttaneet asiaa. Poni 6 Johanna 0.

Ja ennen kuin joku luulee Aten olevan syypää mun hymyyn, niin ei se ei ole Atte. Se on Lamoca. Kun Lamoca tuli talliin seitsemän tunnin jälkeen (se ei siis mennyt seitsemää tuntia vaan seitsemältä alkavan tunnin:D), se sai minut heti paremmalle tuulelle. Siinä kun hoidin Lamocaa, se oli oma ihana itsensä. Korvat hörössä katseli kaikkea mitä tein, ja hoidin Lamocaa hymyssä suin.

Harjasin hepan kunnolla, venyteltiin ja se sai katsella tallin käytävälle karsinan oven ollessa ihan auki. Jos joku saa minut paremmalle tuulelle vain olemalla oma itsensä, niin se on Lamoca. Perjantai ilta muuttui heti paremmaksi, kiitos Lamocan.♥