sunnuntai 3. toukokuuta 2015

139. Astetta vauhdikkaampi ratsu

Kaikki postaukset kuvat c Riina

Elikkäs eilen olin tunnilla yhdeltätoista ja menin Jamillalla. Jampalla oli aiemmin mennyt kerran viime keväänä, ja silloin heppa vain juoksi ilman mitään hallintaa. Pientä kehitystä siis havaittavissa, minussa vai hepassa? Ehkä molemmissa. Mentiin ulkokentällä vaikka satoi, mutta se ei menoa haitannut. Erikoisesteet aiheuttivat vähän hämmennystä Jampalle, mutta se ei kiinnittänyt niihin enää huomiota kun se tajusi ettei olla hyppäämässä.

Käveltiin alkukäynnit joiden aikana heppa siis vähän tuijotteli esteitä. Otettiin ohjat tuntumalle ja en heti uskaltanut ottaa "kunnon" tuntumaa, sillä Jamillalla ei saa olla liian kova käsi. Silloin se työntää kielen ulos ja ei ainakaan hidasta vauhtia. Itse en ainakaan huomannut kertaakaan kielen ilmestyvän, eikä siitä myöskään huomautettu kertaakaan. Tein parit pysähdykset ja voltit, volteilla heppa tuntui tosi jäykälle ja kaatui pohjetta vasten. Asetin ja taivutin heppaa parhaani mukaan ja sitten lähdettiinkin jo ravailemaan.



Ravissa tein ympyröitä ja asettelin ja taivuttelin heppaa edelleen. Jamilla meni ravissakin hyvässä ja rauhallisessa temmossa, tosin ennen tuntia luulin sen vain juoksevan. Tehtiin ravissa aina pieni pätkä avoa joka sivulle, avot oli meille vähän hankalia ja heppa olisi vain halunnut lisätä vauhtia. Pikku hiljaa alettiin saada hyviäkin pätkiä molempiin suuntiin.



Kävelyjen jälkeen jatkettiin avoja, mutta laukassa. Tehtiin jokaisen sivun alkuun voltti jossa nostettiin laukka ja jatkettiin avoa laukassa. Parit ekat kerrat oli aika säälittäviä yrityksiä, mutta lopuksi saatiin tosi hyviäkin pätkiä! Laukkojen välillä pienillä ravipätkillä vauhti alkoi kiihtyä, mutta laukassa Jamppa meni paljon rauhallisemmin ja kootummin. Tehtiin toiseenkin suuntaan samaa ja Jamilla reipastui koko ajan, joten sain tehdä kunnolla töitä.

Loppuraveissa Jamilla kuunteli hyvin, ehkä vähän liiankin hyvin, sillä kun käänsin hepan se kääntyikin paljon nopeammin kuin oletin ja törmättiin aitaan. Tai oikeastaan minun jalka kolahti päin aitaa joka kaatui (siis siellä estekentän keskellä olevan pömpelin aita). Jamppa säikähti sitä, mutta sain sen kuitenkin rauhoittumaan nopeasti. Loppukäynnit käytiin vielä kävelemässä maastossa.


Tuon takana näkyvän pömpelin aitaan siis törmättiin




2 kommenttia: