tiistai 3. toukokuuta 2016

295. Kumipallona minä luoksesi pompin

Jep, Lamoca luuli varmaan olevansa yksi sellainen maanantaina, mutta ei sille voinut muuta kuin nauraa! Meidän kouluvalkka oli tänä vuonna ensimmäinen ryhmä joka meni maastoon ja Lamoca oli valhetelematta meidän koko ryhmän innokkain. Alkuun ihan kävellessä Lamoca käveli kepein askelin korvat ihan tötteröllä ja Lamoca muisti selvästi mihin ollaan menossa. Nimittäin kun tultiin sille tielle missä yleensä käydään ravaamaan kun ollaan kävelty siinä hetki ja heti kun päästiin siihen hiekkatielle kävi Lamoca vinkumaan ja pomppimaan vaikka oltiin vasta kävelemässä.

Kun siirryttiin raviin eli meidän kohdalla laukkaan lensi vähän vuorotusten etu- tai takapää, tietysti innokkaan vinkumisen saattelemana! Anne sitten sanoikin että jos se haluaa laukata niin laukkaa, kunhan et jää vain roikkumaan suussa. Vasta ihan "loppusuoralla" sitä tietä siirryttiin mekin raviin ja kun siirryttiin käyntiin ravasi Lamoca taidokkaasti hetken lähes paikallaan.


Käveltiin hetki ihan rauhassa ja sitten käännyttiin yhdelle sivupolulle koska siellä on yksi hyvä jyrkkä ylämäki joka tekee hyvää hevosille kun pitää kunnolla kiivetä. No siinä vähän ennen mäkeä Lamoca kävi taas vähän pomppimaan omiaan ja sen jälkeen laukattiin hienosti muiden perään se jyrkin osa siitä mäestä.

Loppu matka sujuin kuitenkin ihan leppoisasti, vaikka se mäki mikä yleensä laukataan kuului mennä ravissa, mutta Lamoca halusi laukata senkin. Maastossa oli tosi hauskaa ainakin meillä molemmilla ja huomasin taas kuinka paljon Lamoca tykkää maastoilla. Vähän ennen maastoa jännitti miten Lamoca käyttäytyy sillä viimeksi putosin jo ihan alkumatkasta... Lamoca on kuitenkin sellainen hevonen johon luotan kaikista eniten joten sen kanssa menen maastossa ihan rauhallisin mielin vaikka se onkin siellä tunnetusti aika villi.

2 kommenttia: