sunnuntai 28. elokuuta 2016

326. Kolme vuotta yhdessä

Tänään tuli tasan kolme vuotta siitä, kun aloitin hoitamaan Lamocaa. Lamocan olen kuitenkin tuntenut siitä asti kuin aloitin ratsastuksen eli ensimmäisen kerran Lamocan näin jo neljä vuotta sitten. Niin vain siinä kävi että tallin toiseksi ensimmäisessä karsinassa asuvasta takkuturkkisesta hevosesta kuoriutui enemmän kuin olisin ikinä voinut toivoa.

Vuosien varrella ollaan tutustuttu toisiimme enemmän ja uskallan väittää tuntevani Lamocan paremmin kuin omat taskuni. Ensimmäisenä vuonna olin itse todella kokematon hoitaja, mutta tein kaiken kuitenkin parhaani mukaan. Muistan kuinka halusin kasvattaa Lamocalle pitkän harjan ja sitten isompien hoitajien "käskiessä" leikkasin sen melkein itku silmässä takaisin ratsuharjan mittoihin. Ja kyllä, nyt ymmärrän täysin miksi se piti leikata!



Lamocan kanssa ollaan startattu yhteensä viisi kertaa koulukisoissa ja seitsemän kertaa estekisoissa. Viisi kertaa estekisoista on ollut tuliaisena ruusuke, kun taas koulukisoista ruusuke saldo on edelleen avaamatta. Nämä tulokset kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, Lamoca on estehevonen josta yritän saada kouluhevosen. Jonakin päivänä vielä palataan koulukisoista ruusukkeen kanssa ja silloin voin olla ylpeä että jaksettiin treenata luovuttamatta. Kisaaminen ja treenaaminen ei kuitenkaan ole meille se kaikista tärkein asia ja meille suurimmat saavutukset onkin jossain ihan muualla kuin kilpakentillä, vaikka osa niistä tietysti sinnekkin kuuluu.



Luottamus, sen varassahan kaikki on. Hoitaessa luotan että Lamoca ei karkaa karsinasta vaikka se saisi katsella tallin käytävälle karsinan oven ollessa täysin auki. Ratsastaessa luotan Lamocaan varmasti kaikista eniten kuin mihinkään muuhun hevoseen, viime kesänä laukattiin raviradan nurmella ilman käsiä ja luotin Lamocaan että se ei tee mitään tyhmää. Lamoca luottaa etten tee tilanteita sille epämukavaksi, hoidan sitä hyvin, mutta rauhallisesti. En kisko satulavyötä monella reiällä kerrallaan ja Lamoca tietää sen ja on satulavyötä kiristäessä kuin mitään ei tehtäisikään.

Lamoca on paras ystäväni ja elämäni hevonen. Ja kun elämän hevosen löytää näin "nopeasti" on valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen sen elämässään pitkään, toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä vuosia edessä.





"Vain sen tiedämme rakkaudesta, että se on kaikki, mitä on." -Emily Dickinson

5 kommenttia: