329. Treenitaukoa...

Meille on nyt Lamocan kanssa kerääntynyt parin viikon harmillinen treeni tauko, sillä olen ollut kipeänä. Kaksi valkkaa jäi välistä joka ärsyttää ihan tosi paljon, kun oltiin oltu nyt niin hyvässä "vireessä" molemmat. Toivotaan että tämä kahden viikon tauon aikana myös Lamocalle olisi kerääntynyt lisää intoa kuten minulle. Molemmilla viikoilla olen kuitenkin päässyt ns. normitunnille kuitenkin, mutta kummallakaan kerralla en Lamocaa saanut.

"Mä jään tähän ottaa siks aikaa kun haet mun herkut"

Keskiviikkona menin Rionalla ja ponilla en ollut mennyt aikoihin. Riona oli ihan toisesta päästä kuin Lamoca, nimittäin Lamoca on todella herkkä suustaan, mutta Riona taas painoi kädelle. Tehtiin paljon ravin kokoamista ja hidastamista, nämä sujuivat meiltä ihan hyvin. Laukassa tehtiin pysähdyksiä ja toiseen suuntaan lyhyitä laukkapätkiä. Rionasta jäi ihan hyvä fiilis, mutta ei kuitenkaan ihan minun tyyppinen poni.

Perjantaina pääsinkin suomenhevosen kyytiin kun menin Jamillalla. Edellisestä kerrasta kun olin tämän tamman selässä käynyt oli siitäkin kulunut jo paljon aikaa. Jamilla oli enemmän minun mieleen kuin Riona, sillä Jamillalta löytyi enemmän moottoria omasta takaa. Tehtiin koko tunti tehtäviä pituushalkaisija linjalla ja löydettiin ihan hyvin se yhteinen sävel vaikka heppa olikin kohtalaisen vieras.

Lamocaa olen käynyt hoitamassa normaalisti, lukuun ottamatta päiviä jolloin olen ollut kipeä. Lamocalle on alkanyt pikkuhiljaa vaihtumaan talvikarva ja heppa alkaa päivä päivältä muuttumaan tummemman ruskeaksi. Meillä alkoi muuten nyt virallesesti syksy, Lamoca sai nimittäin karvapäitset päähänsä "niin ei tarvitse syyskeleillä olla kylmissään kun ei ole karvapehmusteet lämmitämässä."

328. Intiaaniratsu

Eilen Hubsilla oli avoimet ovet ja siinä samassa pukuratsastuskilpailu. Tietysti sitten osallistuttiin Lamocan kanssa ja meidän asuna oli intiaanit. Tätä asuvalintaa ei tarvinnut kauaa miettiä nimittäin joskus muutama vuosi sitten piti olla jo pukuratsastus ja olin silloin jo päättänyt mitä ollaan ja ostanut tarvikkeet. Odotus palkittiin, yleisö sai äänestää voittajaa ja me voitettiin Lamocan kanssa ylivoimaisesti.

327. Mä rakastan tätä hevosta

Eli Lamocaa, ketäs muutakaan. Lamoca on ollut tämän koko syyskauden alun oikeastaan kerta kerralta aina vaan parempi ratsastaa, tykkään niiin paljon! Mocca on ollut todella yhteistyöhaluinen ja sillä on ollut paljon energiaa joka ollaan saatu suunnattua oikeaan osoitteeseen. Etenkin viime maanantain tunti oli ihan wautsi wau, sillä Lamoca oli niin hyvä! Saatiin sopivan ryhdikäs muotokin aikaiseksi, pikku hiljaa keräämällä ohjia enemmän ettei pienellä hevosella mene herne nenään.

Heti tuon hehkutuksen jälkeen on pakko myöntää, että olihan tässä se yksi tunti mikä ei ihan niin nappiin mennyt. Nimittäin parin viikon takainen estetunti, jolloin Lamoca oli todella epätasainen nimittäin jäi joko pohkeen taakse tai juoksi alta. Paikat ei ottanut millään osuakseen, sillä joko pohje tai pidäte ei mennyt läpi, mutta hyviäkin hyppyjä mahtui mukaan. Radalla Lamoca syttyi kunnolla ja meidän piti tulla ristikko ravilähestymisellä, mutta Lamoca ei ihan tajunnut että miksi kesken radan täytyisi muka siirtyä raviin kun siihen menee paljon ylimääräistä aikaa. Viisaana (kisa)hevosena Lamoca sitten halusi tulla esteelle ihan tosi lyhyessä laukassa, koska sehän on melkein ravia.

Mutta sitten maanantaihin josta jäi ihan super hyvät fiilikset, vaikka tunnelmaa vähän laski se että kuvaaja ehti olemaan paikalla vain alku-ja loppuverryttelyt eli parhaat palat jäivät kameran ulkopuolelle. Lamoca oli heti ensimmäisestä raviaskeleesta lähtien hyvin kuulolla ja oikeastaan jopa innokkaana odotti että mitäs seuraavaksi tehtäisiin.

Meillä oli aika nopea verryttely kaikissa askellajeissa ja koko verryttelyn ajan Lamoca sai mennä vähän pidemmällä ohjalla pyöreällä kaulalla. Välikäyntien jälkeen tultiin viisikaarista kiemuraa niin, että aina pituushalkaisija linjan kohdalla muutaman askeleen käynti siirtymä. Sitä mukaa kun tultiin tätä tehtävää sain pikkuhiljaa ohjat lyhennettyä sopivan mittaisiksi ilman että Lamoca suuttuu siitä jolloin rentous menetetään.

Loppua kohden meillä paketti vähän levähti, koska itseltäni loppui kunto jolloin en jaksanut ratsastaa tarpeeksi tehokkaasti ja siinä vaiheessa Lamoca viisaana hevosena osaa kyllä livistää töistä. Loppuraveissa kuitenkin työ "palkittiin" ja Lamoca liikkui tosi rennosti jolloin annoin ohjan pikkuhiljaa valua ja Lamoca sai venyttää eteen-alas.

Keskiviikkonakin jatkettiin Lamocan kanssa ja ei ihan niin hyvää fiilistä jäänyt sillä työstettiin lähinnä käyntiä ja laukkaa jotka ovat meille ne vaikeimmat askellajit. Pakkohan niitäkin on joskus treenata ja poistua mukavuus alueelta, aina ikinä ei ole helppoo ja kivaa. Kun oltiin ravailtu pari kierrosta tultiin pääty-ympyrälle jossa edelleen kevyessä ravissa vähän asetettiin ja taivutettiin hevosia.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin laukkaamaan ja tehtiin aina yksi voltti käynnissä jonka jälkeen laukannosto ja toinen voltti laukassa. Alkuun laukannostot olivat todella löysiä ja laiskoja, mutta kun Lamoca sai jutun juonesta kiinni alkoi kaikki paranemaan, käynnin ja laukan laatu sekä nostot. Lopputunnista palattiin taas raviympyrälle loppuravien ajaksi ja menin pari kierrosta ohjat vielä kunnolla kädessä ja sitten loppuajan lähes pitkin ohjin.